Voihan mustien kynsien leikkaaminen

Nolottaa melkein kirjoittaa tästä tänne, mutta koska oon päättänyt kirjata ylös kaikki iloja, suruja, onnistumisia ja mokia myöten, niin annetaan nyt tulla kuitenkin. 

Viime sunnuntaina tosiaan kämmäsin pahemman kerran kynsien leikkaamisessa. Eihän se itsessään nyt kovin niin paha ole, jos kynttä vähän leikkaa liikaa, varsinkaan kun Väinöä ei kummallakaan kerralla ole kovin näyttänyt sattuvan. Silloin kuitenkin napsaisin hiukan liikaa, ja jouduttiin verentyrehdytyspuuhiin. Painelin paperilla ja luulin kaiken olevan kunnossa. Kuitenkin seuraavan ulkoilun jälkeen kynsi alkoi vuotamaan uudestaan, joten päätin laittaa kynnen ympärille talouspaperia ja sukan tassuun pitämään paperin paikallaan, jotta vältyttäisiin sotkulta. Mietin sukan teippaamista paikalleen, mutta arvelin sitten että eiköhän se tuossa pysy. Väinö pääsi yli kiusaavasta sukasta puruluun myötä ja pystyi jatkamaan elämäänsä normaalisti. 

Pienen hetken oli koira poissa silmistä, ja heti oli sukka kadonnut jäljettömiin. Sunnuntai-illan käytin kääntäen jokaisen mahdollisen piilopaikan ympäri ja kiroten sitä, kuinka olisin voinut niin monin tavoin estää meidän pölkkypää-sukkaimuria yrittämästä hankkia itselleen suolitukosta heti kun silmä välttää; olisin leikannut kynsiä vähän maltillisemmin, olisin teipannut sen sukan kiinni, en olisi jättänyt pentua vahtimatta, jne... 

Mutta eipä ne itsesyytökset tapahtumia muuttaneet, joten heti maanantaina aloitettiin parafiiniöljy-kuuri. Jouduttiin laittamaan Väinölle pöksyt jalkaan, kun alkoi illalla öljy jo tulemaan läpi.

"Hei nää on ihan HIRVEEN nolot!"

Tiistaina soittelin Hakametsän eläinklinikalle, ja kyselin miten toimia. Eivät kuulostaneet huolestuneilta, sanovat vain että odotelkaa ihan rauhassa, josko se sukka tulis ihan luonnollista reittiä ulos. Vähän pidemmän kakkaustauon takia olin jo aivan varma, että kynsienleikkauslipsahdus johtaa eläinlääkärin leikkauspöydälle. 

Kakka alkoi kuitenkin luistaa ihan normaalisti (tai ehkä vähän vilkkaammin öljyn vauhdittamana), eikä Väinöllä mitään vaivoja näyttänyt olevan. Vähän piti pikkareista protestoida, ulkoa tullessa ei vaan voinut istua ennen kun oli kymmenen kertaa käsketty ja tuiotettu tiukasti silmiin. Torstaina soitin uudelleen, että onko paha juttu jos koira ei oireile mitenkään, mutta sukka pysyy piilossaa. Käskettiin vain seurailemaan tilannetta, vaikka voi koiran silti varmuuden vuoksi tutkia jos niin halutaan.

Nyt sitten vain seuraillaan tilannetta, ja pidetään edelleen silmät auki kadonneen sukan löytymisen varalta. En halunnut kirjoitella tästä heti, vaan vasta sitten kun "tapaus" on selitetty. Eihän se nyt selvä ole vieläkään, mutta ainakaan kovin vakavalta ei tilanne nyt näytä.